Lääkkeitä, lääkkeitä, kummityttö ja kani

Antibiootit helpottaa hippasen, tuntuu jo paremmalta. Viime yönä mä tosin heräsin ensimmäistä kertaa keskellä yötä, sitten lääkkeiden aloittamisen, käydäkseni juomassa ja olin pirteä kun peipponen – ja sen lisäksi mä sain vielä unta mennessäni takaisin sänkyyn. Nää uniasiat on mulle aina ihmeellisiä, koska ne ei olleet mulla hanskassa useampaan vuoteen. Kiitos mirtatsapiinin ja melatoniinin elämä on helpottunut suunnattomasti.

Vietettiin tänään neiti Tumman kanssa laatuaikaa kirpputorimeiningeillä, ja nyt myöhemmin illalla kiesiteltiin ja kahviteltiin kylillä. Oli sairaan mukavaa pitkästä aikaa. Neiti Tumma on sellainen, että sen kanssa voi rehata ihan överisti. Apinoida, olla täysi idiootti, vähän blondi, nauraa ihan saatanasti ja olla vaan oma itsensä. Mä tein niinkin huippuja kirpparilöytöjä, kuin tyllihameen kesäkisa-asusteeksi, ja hammassuojat yöksi. Jos huomenna kokeilisi, niin ei ehkä nää hampaat kuluis nukkuessa niin saatanasti.

Mä oon ihan rikki ton kanin kanssa. Mä oon niin paskana, kun en jaksa uhrata sille kuin pari minuuttia ajastani, ja se kyhjöttää tuolla häkissä vuorokauden ympäri, sen elämän ainoan ilon ollessa ruoka. Ei eläimen kuulu elää tollasta elämää – sen pitäis saada pomppia ja mennä vapaana, niinkuin alussa, eikä vaan kyhjöttää, lihoa ja kuolla. Sille ei ole löytynyt uutta kotia, vaikka mä sen myyntiin olen laittanutkin, pari on kysellyt muttei ole kiinnostunut. Toi vaatis vaan niin sairaasti aikaa, sen kanssa pitäisi olla ja totutella sitä syliin. Sen kynnetkin pitäisi leikata, mutta millä helvetillä mä teen sen, kun ei toi suostu olemaan edes sylissä? Taas yksi niistä asioista, jotka jäytää mua sisäisesti nonstoppina jossain alitajunnan puolella. Vittu mä olen saamaton.

Kummityttökin täytti tänään neljä vuotta. Jumalauta, neljä vuotta siitä, kun se oli pieni, punainen, kurttuinen nökerö mun tädin rintakehällä makaamassa? Muistan vielä ikuisesti sen illan, sen ilman, kun ajeltiin sairaalaan mutsin kanssa katsomaan tytsyä, ja kun täti pyysi mua kummiksi. Mä ootan että pääsen toteuttamaan virkaani kunnolla ton ihanan neidin kanssa, kun se kasvaa vähän vanhemmaksi. (Muistan myös, että sinä iltana mä olin onnellinen, kun posotettiin lämpimässä auringonpaisteessa kotiin; mä olin menossa kaverilleni yöksi ryyppäämään ja grillaamaan. Ihania fläsäreitä.) Juhlat oli perinteiset, kovaääniset ja mulle yhtä jäykät, kuin aina. Miksi mä puen juhlatilaisuuksiin aina jotain itselleni epämiellyttävää päälle, kun pitäisi tuntea olonsa mukavaksi?

Mietin taas laihduttamista. Pari kiloa on tippunut (kiitos kipeyden ja todennäköisesti miesten ajattelemisen..), mutta ei tarkoituksella. Ihanaa, jos tää jatkuisi samaa rataa ja osaisin olla syömättä paskaa, ja viitsisin sen lisäksi hieman jopa liikkua. Olisi kesällä ihanaa olla vaikka kymmenen kiloa hoikempi, joskin tässä kohti kaikki miinus-alkuinen on oikeasti plussaa. Neiti Tumma päätti huomenna aloittaa taas tosissaan laihdutuskuurin – se osti uudet tavoitefarkut, joihin on päästävä. Ja mä tiedän, että sen tahdonvoimalla, jopa sillä ryyppäämisen määrällä, se tulee onnistumaan. Olisipa mullakin aihetta olla ylpeä itsestään, tahdonvoimastaan ja itsekuristaan. Kun ei vaan ole.  

Päähän sattuu

As I stare through you and I stand quite still And a alarm sounds just up the road I can tell you'd like some company but I can't fix you and you don't want me

I would like to tell you, I would like to say  That I knew that this would happen  That things would go this way  But I cannot deceive you, this was never planned  I know that you're the right girl but do you think that I am the right man?  

Mä odotan työskentelyä taas siellä samassa paikassa, missä olen ennenkin ollut. Siihen on tietty monia syitä, mutta yksi näistä tykkäyssyistä on se, että mä voin mahdollisesti harrastaa keskellä viikkoa kännäämistä – eli toisin sanoen mahdollisesti kohdata herra Torstain, ja olla yleisesti rappiolla. 

 Antibioottikuuri poski- tai otsaontelotulehdukseen, ihan kamala olo, suututin todennäköisesti ystäväni heittämällä mauttoman vitsin ja mua väsyttää ihan liikaa, mutten voi nukkua.

One, two, three, fourfive, six, seven Right face wrong time, she's sweet (but I don't wanna fall in love)  Too late, so deep, better run cause (but I don't wanna fall in love)  Can't sleep, can't eat, can't think straight (I don't wanna)

Ilman pakkoa

Väsynyt, rikki, tukossa, poikki, katki, puhki.

Olen jaksanut tänään tasan sen verran, että olen purkanut isäni kanssa yhden muuttokuorman, ja käyttänyt koiraa eläinlääkärissä. Paholainen rauhoitettiin korvakarvojen nyppimisen ajaksi, joka toi mulle erittäin ikävät fläsärit entisen koiran lopettamisesta. Se tehtiin samassa huoneessa, samalla tavalla. Pöydällä makaavalle koiralle piikki ja toinenkin, kunnes hengitys hidastui, koira muuttui veteläksi ja silmiin jäi lasittunut katse. Sen päivän jälkeen mä en oikeastaan olekkaan itkenyt. Onneksi tää meidän nykyinen paholainen oli vaan noin pienessä toimenpiteessä, ja on näyttänyt jo tässä illalla hurjia virkoamisen merkkejä. Jaksaa vinkua ruokaa ja piilotella luita, ravata perässä ja käy reippaasti ulkona. Jes.

Flunssa tosiaan jatkuu, samoiten noi edellä mainitut fläsärit. Herra Torstai seikkailee miltei nonstoppina mun mielessä ja mä odotan koko ajan näkeväni sen edes ohimennen kylällä. Kaikkia vanhoja asioita on hiipinyt hiljaa mieleen, ja mä olen tyhmänä hymyillyt itsekseni niitä miettiessäni. Tästä ei ikinä tule mitään, vaikka mä niin tuntuisin haluavankin. Mä en vaan pysty suodattamaan ja torjumaan sitä mun ajatuksista, kyllä se tästä ohi menee. (Ja siltikin mä tunnen jotain outoa vetoa siihen, sen aamuyön aggressioihin ja välillä esiin pilkahtelevaan militarismi-fetissiin.)

Ja miksi helvetissä mä mietin sen erektiohäiriötä, josta se juovuspäissään päätti mainita koko porukalle? Mä en kestä enempää.  

PS. Suosittelen tätä keskustelua. 

Arvio yleisen asumistuen määrästä

Perjantaina osallistuin KWC:n karaoke-tourin alkukarsintoihin, ja voitin. Muuten olisin ehkä ylpeä suorituksestani, mutta jatkoon pääsijöiksi lukeutuu myös kaksi parasta ystävääni – neidit Tumma & Vaalea, sekä kylän karaokekuningas junior. Näin ollen ns. ”voitto” on täysin merkityksetön minulle. En tiedä, pitäisikö panostaa huolella ja pettyä suuresti tippuessaan, vai olla yksinkertaisesti oma, surkea itsensä, vetää joku setti joka tuntuu hyvältä ja kattoa miten siinä käy. Ensi kerralle mä otan kuitenkin vinkiksi sen, että pukeudun mukaviin vaatteisiin – ne lisäävät kummasti itsetuntoa tuomariston edessä.

Perjantai-illan jäljiltä mä olen ollut aivan saatanan kipeä. Kurkku / nielu on infernaalisen kipeä, nenä ja pää on täysin tukossa, tekisi vain mieli nukkua ja kuolla. Silti mä lähdin eilen illalla kaverien mukana Läyliäisiin poikkeamaan – neiti Vaalea toimi ratissa, neiti Tumma serkkuineen loivensi krapulaa takapenkillä, ja mä nukuin kamalan flunssaista oloani pois pelkääjän paikalla. Reissulla käytiin ”Ullan Baarissa” moikkaamassa paikallista kaveria, jota oli mukava nähdä, ja reissun varrella spotattiin sitten ähkiviä miehiä, kamalia fläsäreitä, kuseva setä ja ruotsalaiset semiählämipojat. Aivan helvetin hauska ilta, ja pakko todeta, että Ullassa oli sairalloisen hyvää lehtipihviä! Suolasen hintaista ja annoskoko suhteellisen pieni, mutta hyvää silti.

Mä olen kamalissa rahavaikeuksissa. Mulla on opintolainaa liki 2000€ euroa, joista en ole vielä mennyt neuvottelemaan, sillä saatan jatkaa opiskelua ensi syksynä, mikäli kouluun pääsen; pitäisi maksaa 40€ parkkisakko; olen ystävälleni 141 ja jotain euroa velkaa, joista tosin maksoin nyt sen sata euroa; mummoni säästötililtä olen ”lainannut” varmaan ainakin 400€; omalla tililläni rahaa tällä hetkellä, kuun puolivälissä, on 15€, jolla näillä näkymin mennään myös seuraava kuukausi, mikäli pääsen töihin. Mikäli taas en pääse, on minulla mahdollisesti sossun tädeille hivenen selitettävää.

Mun rahankäyttö on ihan vitun holtitonta, etenkin, jos mä olen ottamassa kuppia. Joo, laita vielä se kuudes salmari, eikun ootas, kaks lisää. Paljonko ne makso tsippe? Neljä viiskymmentä? Ihan sama! .. ja seuraavana aamuna katevarauksia katsellessa ja tilin huutaessa jo valmiiksi – kirjaimellisesti – miinusta, ei paljoa naurata. Pitäisi opetella elämään vähemmällä, mä meinaan hassaan rahaa turhuuksiin ihan kiitettävästi. Etenkin siihen nähden, että normaali ihminen näillä rahamäärillä maksaisi vuokran, ruokansa ja muut jokakuukautiset kulut, toisin kuin minä. Mä vaan hassaan rahaa, ihan vitusti. Sit mennään taas pummilinjalla loppukuukausi, kun ei ole tupakkaa, eikä bensaa. Muuta mä en oikeastaan edes kaipaa, ehkä limppari- tai kahvirahaa aina toisinaan.

Jos tää nyt tästä pikku hiljaa, jos vaikka koittaisin ottaa asian hoitaakseni. Jos vaikka pääsisin pitkästä aikaa töihin.  

PS.