Arvio yleisen asumistuen määrästä

Perjantaina osallistuin KWC:n karaoke-tourin alkukarsintoihin, ja voitin. Muuten olisin ehkä ylpeä suorituksestani, mutta jatkoon pääsijöiksi lukeutuu myös kaksi parasta ystävääni – neidit Tumma & Vaalea, sekä kylän karaokekuningas junior. Näin ollen ns. ”voitto” on täysin merkityksetön minulle. En tiedä, pitäisikö panostaa huolella ja pettyä suuresti tippuessaan, vai olla yksinkertaisesti oma, surkea itsensä, vetää joku setti joka tuntuu hyvältä ja kattoa miten siinä käy. Ensi kerralle mä otan kuitenkin vinkiksi sen, että pukeudun mukaviin vaatteisiin – ne lisäävät kummasti itsetuntoa tuomariston edessä.

Perjantai-illan jäljiltä mä olen ollut aivan saatanan kipeä. Kurkku / nielu on infernaalisen kipeä, nenä ja pää on täysin tukossa, tekisi vain mieli nukkua ja kuolla. Silti mä lähdin eilen illalla kaverien mukana Läyliäisiin poikkeamaan – neiti Vaalea toimi ratissa, neiti Tumma serkkuineen loivensi krapulaa takapenkillä, ja mä nukuin kamalan flunssaista oloani pois pelkääjän paikalla. Reissulla käytiin ”Ullan Baarissa” moikkaamassa paikallista kaveria, jota oli mukava nähdä, ja reissun varrella spotattiin sitten ähkiviä miehiä, kamalia fläsäreitä, kuseva setä ja ruotsalaiset semiählämipojat. Aivan helvetin hauska ilta, ja pakko todeta, että Ullassa oli sairalloisen hyvää lehtipihviä! Suolasen hintaista ja annoskoko suhteellisen pieni, mutta hyvää silti.

Mä olen kamalissa rahavaikeuksissa. Mulla on opintolainaa liki 2000€ euroa, joista en ole vielä mennyt neuvottelemaan, sillä saatan jatkaa opiskelua ensi syksynä, mikäli kouluun pääsen; pitäisi maksaa 40€ parkkisakko; olen ystävälleni 141 ja jotain euroa velkaa, joista tosin maksoin nyt sen sata euroa; mummoni säästötililtä olen ”lainannut” varmaan ainakin 400€; omalla tililläni rahaa tällä hetkellä, kuun puolivälissä, on 15€, jolla näillä näkymin mennään myös seuraava kuukausi, mikäli pääsen töihin. Mikäli taas en pääse, on minulla mahdollisesti sossun tädeille hivenen selitettävää.

Mun rahankäyttö on ihan vitun holtitonta, etenkin, jos mä olen ottamassa kuppia. Joo, laita vielä se kuudes salmari, eikun ootas, kaks lisää. Paljonko ne makso tsippe? Neljä viiskymmentä? Ihan sama! .. ja seuraavana aamuna katevarauksia katsellessa ja tilin huutaessa jo valmiiksi – kirjaimellisesti – miinusta, ei paljoa naurata. Pitäisi opetella elämään vähemmällä, mä meinaan hassaan rahaa turhuuksiin ihan kiitettävästi. Etenkin siihen nähden, että normaali ihminen näillä rahamäärillä maksaisi vuokran, ruokansa ja muut jokakuukautiset kulut, toisin kuin minä. Mä vaan hassaan rahaa, ihan vitusti. Sit mennään taas pummilinjalla loppukuukausi, kun ei ole tupakkaa, eikä bensaa. Muuta mä en oikeastaan edes kaipaa, ehkä limppari- tai kahvirahaa aina toisinaan.

Jos tää nyt tästä pikku hiljaa, jos vaikka koittaisin ottaa asian hoitaakseni. Jos vaikka pääsisin pitkästä aikaa töihin.  

PS.